MITÄ ON OSTEOPATIA?
Klassinen osteopatia ei ole pelkästään tekniikkaa, vaan pikemminkin herkkää ja yksinkertaista filosofiaa. Kun sitä sovelletaan käytäntöön, se voi saada aikaan ratkaisevia muutoksia ihmisen terveydessä. Nimi osteopatia tulee kreikan kielen sanoista osteon (luu) ja pathos (kärsimys, sairaus). Osteopatia ei kuitenkaan liity yksinomaan luun sairauksiin. Peruslähtökohtana tässä amerikkalaisen lääkärin Andrew Taylor Stillin kehittämässä terapiassa on tuki- ja liikuntaelimistö.
Ota yhteyttä
044 263 3684
osteopatiarami@gmail.com
Luotsikatu 3, 00160 Helsinki
Osteopaatti tutkii kehon vapaata liikkumista.
Pääasiallinen hoitomenetelmä on nivelten, lihasten ja nikamien liikuttamista pehmein, rytmisin liikkein käyttäen apuna ns. pitkää vipua.
Osteopatia ei keskity pelkästään oireeseen
Osteopatiassa hoidon tavoitteena on kehon toimintahäiriöiden tutkiminen, hoitaminen ja ennaltaehkäisy.
Osteopaatti ei etsi sairautta vaan terveyttä
Pyrkimyksenä on, että kehon kokonaistoiminta paranee.
Syytä pitäisi hoitaa eikä seurausta
Osteopaatin käyttämiä tekniikoita ovat muun muassa pehmeä venyttely, mobilisointi, harmoninen liike ja manipulaatio.
Yksilöllistä hoitomuotoa
Osteopaatti yleensä yhdistelee erilaisia tekniikoita kuhunkin tilanteeseen ja potilaalle sopiviksi.
Sydämen ja hengityksen rytmi, veren, lymfa- ja aivoselkäydinnesteen kierto, hormonien ja välittäjäaineiden vaihtelu kertovat kaikki elimistön rytmistä.
Terveenä ihmisen fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet ovat harmoniassa keskenään ja ympäristönsä kanssa. Sairaus on muutos kehon toiminnassa, jolloin elimistö ei pysty toimimaan oikein. Klassisen osteopaattisen filosofian mukaan kehon arkkitehtuuri on tärkeää: Muoto määrittelee toiminnan ja toiminta muodon. Kun MUOTO (rakenne) vääristyy, niin TOIMINTA häiriytyy ja päinvastoin. Elimistön suuret järjestelmät, kuten verenkierto-, hermosto-, sisäeritys- ja immuunijärjestelmät vaikuttavat kehon kaikkiin osiin. Yksi tärkeä kehoa yhdistävä järjestelmä koostuu sidekudoksesta, jota kutsutaan fasciaksi (= peitekalvo; sidos). Se ympäröi jokaista lihasta, elintä, hermoa ja verisuonta, ja sen tehtävänä on tukea ja kosteuttaa elimistöä. Se muodostuu kollageenista, mikä puolestaan sisältää mikroskooppisesti tarkasteltuna pieniä putkia, joita pitkin lymfaneste virtaa. Fasciaa on kaikkialla, ja sille on annettu lukuisia eri nimiä sijaintikohtansa mukaan, mutta osteopaattisen ajattelun mukaan se on kaikki samaa rakennetta. Kun elimistöön kohdistuu jokin vaurio, juuri fascian tila muuttuu sen joutuessa vääntyneeseen tai puristuneeseen tilaan.
Verenkierto, hermo- ja sidekudosjärjestelmä muodostavat verkoston, jotka pitävät huolta elimistön kokonaisuudesta. Mikään erillinen osa ei voi toimia ilman tätä verkostoa. Sairauden ilmeneminen näkyy ensin häiriintyneenä liikkeenä tai liikkeen rajoittumisena. Mitä staattisempi keho on, sitä enemmän se tarvitsee hoitoa.